Vasemmisto etsii työtä?

General Intellectin kirjoittama pamfletti Vasemmisto etsii työtä herätti suorastaan hilpeyttä: nyt ne vasurit saa korvilleen ja syystä. Näin siksi, että vasemmiston keskustelunavaukset ovat lähinnä hampaatonta pullamössöhumanismia.

GI vaatii työläisten, ei työpaikkojen puolustamista. Vasemmistolaisen toiminnan on perustuttava työn ja tuottavuuden analysiin, eli sen kartoittamiseen, miten arvo ja varallisuus syntyvät. GI:n mukaan määrämittainen työaika eikä palkkatyö enää ole ainoa, saati tärkein tuotannn alue. Ihmisten ominaisuudet, taidot ja suhteet ovat oleellisempia tuotannontekijöitä kuin koulutuksessa hankittu ammatti.

Parissa kohtaa GI puuttuu glbtq-väen duuneihin. Esimerkkinä on homokampaaja, joka haluaa asua suurkaupungissa eikä maalla ja on tästä syystä joustavaa työvoimaa ja sietää esimerkiksi Helsingin sikamaisia asuntojen hintoja. Yksilön erityisominaisuudet luonnollistetaan aivan samoin kuin naisia pidetään sopivimpina hoiva-ammatteihin. "Luonnollisista" ominaisuuksista ei tarvitse maksaa. GI:n toinen esimerkki on mainostoimistossa työskentelevä "urbaani lesbo, jolle täytyy tuottaa sopivia palveluita ja ´vapaata´ atmosfääriä." Lepakoilla on sen sortin ainutkertaisia kykyjä, joita kommunikaatioalan yritys välttämättä tarvitsee.

Ihmettelin ensin, miksi GI:n esimerkit ovat niin stereotyyppisiä. Eivätkö ne tosiaan pysty parempaan? Mutta toisaalta: eivätkö tällaiset stereotyyppiset ammattilaiset ole niitä, joita kapitalistinen yhteiskunta tarvitsee ja joiden eroavuutta heteronormista se sietää tai jopa rohkaisee. Ei ihme, että esimerkiksi Prideille haetaan sponsoreita kissojen ja koirien kanssa, ja että Pride-marssin yleisime on sateenkaarenkirjavan iloinen, hampaaton ja tylsä kuin karusellissa ajelu. Ainoa särmä parina vuotena on ollut mustapinkkiblokki, jonka sanomiset kuitataan sanoilla murkut, anarkistit, väkivalta, polttopullo, epäsuomalaisuus ja keskusteluhaluttomuus.

Ranneliikkeen keskustelupalstalla joku jopa kaipasi yritysten autoja kulkueeseen. World Out Games sai SAS:n sponsorikseen ja SAS on myös avannut erityiset sivut homomatkailijoille. Kertooko tämä muusta kuin siitä, että taloudesta on tullut politiikkaa ja että perinteisen politiikan keinot ovat lopussa?

Minua on huijattu...

..tosin annoin huijauksen tapahtua aivan tieten tahtoen. Maailma kylässä -festari kuuluu niihin, joilla minulla on tapana käväistä suht säännöllisesti. Pääsääntöisesti muovivessat, jonot, pikaruoka ja jostain kaukaiselta lavalta ynisty musiikki eivät jaksa hirveästi innostaa, ei tällä eikä millään muullakaan festarilla, joten pysyn niiltä yleensä poissa.

Ostin lepattavasta katoksesta Arabesque-nimisen levyn, jonka pakkauksen visuaalinen ilme oli jostain matkailuesitteen ja pesujauhepaketin väliltä. CD:ltä löytyvän hötön nimikkeenä oli lisäksi trendy world tunes. Trendy todellakin: jazzissa huljautettu uikutus ei paria raitaa lukuunottamatta sisältänyt mitään etnistä. Ei arabialaisen musiikin mutkikasta rytmiikaa, ei maqaameja vaan läntisen kapakkakokoonpanon soitantaa, jonka päälle joku sentään oli laulanut arabiaksi. Mitä hittoa tämä kertoo toisen kulttuurin musiikkitraditiosta? Paremminkin sain käteeni dokumentin lännen markkinoiden loputtomasta kyvystä imuroida ala-, ylä- ja toiskulttuuriset traditiot itseensä ja myydä ne eteenpäin tunnistamattomana bulkkina.

Myyjä lykkäsi minulle kylkiäiseksi lätyn, jonka kannessa paistaa kännykän taustakuvaa muistuttava maisema ja pahaenteinen teksti: Mielenrauhaa. Klassista musiikkia rentoutumiseen. En yksinkertaisesti jaksa enää teurastaa tätä ilmiötä...

Vasemmiston muisti ulottuu vuoteen 1968

Vasemmistolinkki järjesti eilen paneelin otsikolla Unohtiko vasemmisto vapauden. Keskustelijoiden lista oli hyvä, joskin puhujat olivat kotoisin niin eri konteksteista että kukin tuntui puhuvan enimmäkseen itsekseen.

Pariisissa toukokuussa 1968 lensivät katukivet ja muutkin käteen sopivat esineet. Politiikka otettiin kirjamellisesti omiin käsiin. En tässä pysty jäljittämään, mihin asti välittömän ja suoran toiminnan historia ulottuu, mutta pitkä se on. Ja tunne siitä, että aivan itse pystyy ilman kokoustamista, poliittista jargonia ja edustuksellisuutta vaikuttamaan asioihin on aivan huikea. Sain siitä jonkinlaisen käsityksen ollessani duunissa HYY:ssä. Hommiini kuului paimentaa tekeillä ollutta yliopiston hallintolakia opiskelijoiden ja työntekijöiden kannalta siedettäväksi. Keinoja olivat muun muassa hallintorakennuksen valtaus ja pistäytyimmepä kutsumatta kylässä noin sadan hengen voimin opetusministeriössäkin. Pysäytimme väkisin opetusministerin auton yms yms. Tätä politiikkaa kuitenkin täydensi lobbaus, ja itseasiassa istuskelu poliittisten avustajien kanssa Kosmoksessa oli HYY:n kannalta kustannustehokkaampaa kuin valtaus ja mielenosoitukset. Ne nimittäin lohkaisiavat budjetista helvetinmoisia siivuja.

Panelin suoran toiminnan spesialistit Dan Koivulaakso ja Akuliina Saarikoski suosittelivat pääasiassa lekaa vallankumouksen työkaluksi. Minua ihmetyttää se, että toistuvasti unohdetaan talouden ja ennenkaikkea teknologian vaikutus ihmisten elämään. Tim Berners-Lee ei käyttänyt lekaa, mutta silti webbi on muuttanut arkielämää ja ihmisten sosiaalisia suhteita enemmän kuin kaikki maailman lekat yhteensä. Leka voi toki olla symbolinen ilmaus: Microsoftin ja muiden jättiläisten valtaa voi jyrsiä avoimen lähdekoodin, kollektiivisen tiedontuotannon ja verkottumisen avulla.

Ikävä kyllä esimerkiksi Britanniassa suunnitellaan kaikkien meilien yms. sähköisen viestinnän tallentamista vuodeksi terrorismin torjunnan nimissä. Se siitä vapaudesta.

Vapaa liikuntatila

Koko kevään reistaillut polvi on nyt sen verran kunnossa, että pääsin juoksemaan ensimmäisen keskipitkän lenkin. Talven hiihtämisen ansiosta keuhkot toimivat loistavasti, jalat hiukan kehnommin. Se ei tosin ole ihme muutaman jalkakyykky- ja maastavetotreenin jäljiltä.

Eilen, vapunaattona Helsingissä karnevalisoitiin vapaan kaupunkitilan puolesta. Hyvä niin. Vasemmistoliiton kunnallisvaaliohjelmassa kaavaillaan vaatimusta uusien liikuntapaikkojen rakentamisesta. Toistaiseksi en ole saanut tietooni mitään täsmennyksiä siitä, olisiko vaatimuslistalla curling-halli, hiihtoputki, wellnesscenter vai vanhusten leikkipuisto. Kaikille riittäisi varmaan käyttöä, mutta itseäni viehättää myös vapaa, kevyesti jos ollenkaan rakennettu ei-kaupunkimainen tila, jota voi käyttää niin lenkkiin koiran kanssa, eväsretkeen kuin juoksemiseen ja hiihtoon. Urbaanitiloissa sellaiset lajit kuin parcour ja skeittaus toteuttavat samaa ideaa.

Juoksen usein palautuslenkit, samoin lyhyet nopeat treenit juoksumatolla kuntosalilla. Homma on järjetöntä monelta kannalta katsottuna, mutta kun samalla reissulla voi vetää punttitreenin, ajansäästö on huomattava. Juostessani rakennetussa liikuntapaikassa kulutan ydinvoimamyllyjen tahkoamaa sähköä, maksan salille vitkuttimien käytöstä ja siinä sivussa työllistän osaltani kaikenlaista henkilökuntaa. BKT kasvaa samaa tahtia hapenottokyvyn kanssa. Tähänkö pitäisi pyrkiä? Liikuntatilat kehittyvät pikkuhiljaa samanlaisiksi kuin muukin kaupunkitila: yritysten omistamaksi tilaksi, jossa voi olla ja treenata vain maksua vastaan.

Sinänsä minulla ei ole mitään liikuntayrittäjiä vastaan. Päinvastoin. Yksityiset kuntosalit pesevät yleensä 6-0 uimahallien liikuntatilat. Esimerkiksi Kisahalli, joka rakennuksena on upeaa funkista, on liikuntatilana jokseenkin surkea, ei vähiten onnettomien puku- ja peseytymistilojensa ansiosta. Enemmän kuin uusiorakentamista, Helsingiin kaipaisi vanhojen, hienojen liikuntapaikkojen uudistamista siten, että vanha funkkishenki säilyy ja että ne samalla toimisivat ajanmukaisina liikuntapaikkoina.

Hiihdä ja hikoile

Lapinreissun rankin osa matka. Päivän hiihto ahkion kanssa on pikkujuttu verrattuna kuuteentoista tuntiin auton takapenkillä jo senkin vuoksi, että Koilliskairan maisemat ovat kelillä kuin kelillä miellyttävämmät kuin ABC-asemien, ostohelvettien ja motarinvarsien liuta.



Tuntirikerhon ennakkotieto reittasi Nattastenkierron luokkaan "vaativa" jonka tietysti luulin merkitsevän hiihtotunteja. Vaan ei, jo pelkkä yöpyminen talvella telttamajoituksessa tuottaa haasteellisuusefektin. Kilometrit jäivät alle sadan.

Uskomaton kokemus oli hiihtäminen päiväkausia törmäämättä muihin ihmisiin. Lumi, aurinko, tuuli ja pakkasen vaihtelut päivän mittaan olivat ainoa elämistä määrittävät tekijät. Yhtenä aamuna teltassa oli kuusitoista astetta pakkasta. En palellut yhtenäkään yönä, mutta kömpiminen pussista sytyttämään Hikeria oli varsin karaiseva hetki. Valopetroolia polttavalla Hiker Optimuksella talviteltan saa huonelämpötilaan ja ylikin, joten saappaiden huopavuoret ja muut kamat saa mukavasti kuiviksi.

Hiihdin Fischerin teräskanttisilla pitopohjilla ja voin vain lainata V Kuitusta ja toistaa, että suksi oli hyvä. Ennen reissun alkua Fischereitten sopivuutta vaellukseen metsä-Lapissa epäiltiin vahvasti.

Siirtyminen kesälajeihin tuntuu pakkopullalta. Yli puoli vuotta, ja vasta sitten ensimmäiset rinteet etelässä lumetetaan...

Ihmisoikeuksia, Kiinassako?

Aamun Hesari kirjoittaa laajasti toisinajattelijoiden vangitsemisista Kiinassa. Lähestyvät olympialaiset eivät näytä parantaneen Kiinan ihmisoikeustilannetta. Lännessä poliittinen aktiivisuus on sitä luokkaa, että harva edes viitsii haukkua hallitusta, mutta Kiinassa se on niin iso juttu, että häkki heilahtaa.

Olympialaisia on ennenkin vietetty diktatuureissa. Vuonna 1936 Saksa järjesti sekä talvi- että kesäkisat. Berliinissä ihmisoikeudet paranivatkin muutamaksi viikoksi siten, että Himler kehotti katsomaan läpi sormien homoseksuaalisia tekoja. Kisojen jälkeen homoja kuskattiin leireille entiseen malliin. Garmisch-Partenkirchenin talvikisoista on vähemmän dokumentteja. Hupaisa yksityiskohta on se, että saksalainen ulkoiluvaatefirma Bogner on kerännyt sivuilleen filminpätkiä yrityksen historian varrelta, niin myös kolmikymmenluvulta. Garmischin avajaisista nettiin ei ole montaakaan sekuntia päässyt, sillä hakaristiliput ja muut sellaiset tunnukset on huolellisesti jätetty pois jälkipolvien silmistä. Natsi-Saksa ei tunnetusti lipuissa säästellyt.

Coca-Cola oli tapojensa mukaan läsnä olympialaisissa. Museoissa on säilyntyt julisteita, joissa Cocis mainostaa Trink Coca-Cola. Tätäkään pläjäystä tuskin nähdään yrityshistoriikeissa. Saa nähdä, miten Pekingin olympialaiset muutamien vuosien päästä näkyvät tai ovat näkymättä globaalien firmojen globaalissa muistissa.