perjantai 27. helmikuuta 2009

"Kevään erikoisimmat kirjat"

Tänään esitetty Ylen Kirjakerho ruoti Raimo Pesosen Erityisosaajat sekä juuri ilmestyneen Lykantropian. Kirjani oli kaupoissa lauantaina, joten melkoisen nopeaa toimintaa Yleltä.
Sekä ohjelman tekijä Seppo Puttonen että keskustelijat Lasse Koskela ja Johanna Suominen pitivät Lykantropiaa melkoisen outona tapauksena. Ajankuvaa, siis 30-lukua, pidettiin uskottavana, samoin henkilöitä. Puutun tässä vain yhteen Koskelan kommenttiin: hänen mielestään yhteiskunta ja politiikka pysyivät kaukana, ja Franziska "senkun ajeli Buickilla pitkin Eurooppaa ja pysyi niissä omissa lesbo- ja homopiireissään." Voihan sen toki näinkin nähdä.

Mutta missä yhteiskunta päättyy ja hlbtq-piirit alkavat? Paremminkin yhteiskunta tulee natsi-Saksassa karmit kaulassa ovesta sisään. Yksi homo hakataan henkihieveriin Gestapon kuulusteluissa Prinz-Albrecht-Strassella, toinen viedään työleirille, päähenkilöä leikellään ajan rotu- ja sukupuoliteorioiden mukaisesti ja Etelä-Amerikassa naisia pidetään leireillä synyttämässä uutta orjatyövoimaa. Yhteiskunta ja politiikka tulevat iholle asti. Ja - kuten Goebbels sekä kirjassa että reaalimaailmassakin totesi - saksalaisilla oli yksityiselämä vain nukkuessaan. Tanssiminen samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa on natsi-Saksan lakien mukaan kielletty. Onko kiellon rikkominen, vaikka vain suljettujen ovien takana, yksityiselämää vai politiikkaa?

Tekisi mieleni heittää kehiin vanha slogan 'Henkilökohtainen on poliittista.' Onneksi minulla on mahdollisuus puhua Ylessä aivan omallakin äänelläni.

4 kommenttia:

Elina Minn kirjoitti...

Kuuntelin eilen ohjelman ja keskustelu herätti utelaisuuteni siinä määrin, että menin sitä heti Akateemisesta etsimään. Ihmekös kun ei löytynyt jos vasta lauantaina ilmestynyt.

S.O. Hilvo kirjoitti...

Kuuntelin tuon Kirjakerhon pariinkiin kertaan iPodilta, mutta vasta sen jälkeen kun olin jo lukenut Lykantropian.

Kirjasta pidän kovasti ja palaan siihen varmasti tulevaisuudessa, koska ensilukemalta jäi paljon aistimatta ja elämättä. Myös siksi Kirjakerho ohjelmana toimii, koska se tuo myös muiden lukukokemuksia, näkökulmia ja ajatuksia kirjoista ja niiden maailmasta.

Itse kummastelin kovasti tuota erikoista-sanan käyttöä. Mitä sillä itseasiassa haluttiin sanoa? Mitä niin erikoista voi olla hienossa kirjallisuudessa, että sitä pitää tautologiaksi asti hokea?

Koska koko porukka lukee varmasti paljon, niin ehkä se kertoo enemmän suomalaisen nykykirjallisuuden tilasta. Tuttua ja turvallista siis. Siksi suurkiitos myös kirjailijalle (ja kustantajalle) rohkeudesta astua pienten rajojemme ulkopuolelle!

Saako Pandoraa enää mistään?

Anonyymi kirjoitti...

Pandora on loppuunmyyty. Jostain divarista sen saattaa hyvällä tuurilla löytääkin. Harkinnassa on julkaista opus uudestaan netissä, koska halukkaita lukijoita tuntuisi olevan mutta kirjan löytäminen työlästä.

GBI

S.O. Hilvo kirjoitti...

Pandora nettiin! Loistava ajatus. Aiotko julkaista sen sellaisenaan vai meneekö uudelleenkirjoittamisen kautta?