Tällä viikolla on rieponut...

V-käyrän nousuun on kaksi syytä: ensin Pentti Oinosen (PerS) epäasialliset puheet eduskunnassa, sitten Riian poliitikkojen päätös kieltää Baltic Pride. Että nämä kehtaavat. Tosin, sekä Oinonen että latvialaiset poliitikot ovat tehneet itsensä naurettaviksi, mitä he olisivatkin ellei kyse olisi ihmisistä joilla on vaaleissa saatu valtuutus tehdä päätöksiä muidenkin puolesta.

Jos en olisi sunnuntaina matkoilla, osallistuisin miekkariin Baltic Priden puolesta.

77 päivää ja edessäni on vuori

Tuon verran on aikaa siihen hetkeen, kun paiskaan repun selkääni Chamonixissa ja suuntaan ylös. Blancin reissun piti toteutua jo viime kesänä, mutta sitä ei järjestetty. Hyvä niin, sillä viime kesänä polven nivelrikko oli pahimmillaan, terveyskeskuksesta siihen ei löytynyt apua enkä ollut pystynyt kehittelemään juoksemisen tilalle muita treenitapoja.

Nyt on toisin. Hiihto, sauvakävely, fillarointi ja seinäkiipeily ja kohtuullinen puntinnosto ovat toimineet niin hyvin että paremmassa kunnossa olen ollut ehkä joskus alta kolmekymppisenä. Toissa syksynä koipi oli siinä kunnossa että kuljin kauppaan palvelulinjan bussilla yhdessä muiden raihnusten kanssa. Nyt sentään pystyn juoksemaankin jonkin verran. Tämän hetken projekti on paitsi viimeinen viilaus kestävyysominaisuuksiin, myös muutaman kilon pudotus painossa.

Jes. Heinäkuussa olen laiha kuin piippurassi ja tuuli pyyhkäisee minut kivikkoon joltain sopivalta harjanteelta....

Tekijänoikeus ja kuluttajan oikeus

Sanoma Oy on käynyt hanakasti free lancereiden kimppuun vaatimalla itselleen kaikki oikeudet ostamiinsa juttuihin ja valokuviin. Alma Median lehdet tekivät saman jo aiemmin, mutta siitä ei vielä meteliä noussut. Näyttää siltä, että mitä suurempi merkitys immateriaalinen tuotannolla on yhteiskunnassa, sitä hanakammin kustantajat ja kuluttajat käyvät teosten kimppuun. Tekisi mieli sanoa, että sekä yritykset että piraatit, Vasemmistonuorten tuella, käyvät nylkemään lisäarvoa kulttuurin työläisten selkänahasta.

Mitä tulee tekijänoikeuksiin, de facto Vasemmistonuoret näyttää eksyneen samaan rintamaan suurten mediatalojen kanssa. Jussi Saramo kirjoittaa US-blogissaan Pirate Bay -tuomiosta pitäen niitä kohtuuttomina. Myöhemmässä kommentissaan Saramo lainaa Vasemmistonuorten ohjelmaa, jossa yhtäältä todetaan kulttuurin kuuluvan kaikille ja että tietoon tulisi olla vapaa pääsy. Kannatan. Lisäyksenä todetaan myös, että taiteiijoiden kulttuurityöläisten on saatava tarvittava toimeentulo ja sosiaaliturva; sekin hyvin kannatettava ajatus.

Mutta sitten: "Omistusoikeuksia tietoon ja kulttuuriteoksiin ei tulisi missään vaiheessa antaa yrityksille vaan korkeintaan taiteilijoille ja tiedon tuottajille, ja heillekin rajoitetusti." Olisi kiinnostavaa saada tietää, mitä nämä rajoitukset ovat, sillä nykyinenkään laki ei suojaa aihetta, ideaa, juonta tai tietosisältöä. Esimerkiksi se tieto, joka Lykantropiassa on vaikkapa GLBTQ-väen asemasta natsi-Saksassa on jo nyt vapaasti jaettavissa edelleen. Sitä voi myös vapaasti käyttää toisten, uusien teosten pohjana. Haluaako Vasemmistonuoriso mahdollistaa plagioinnin siten, joku voisi julkaista tavalla tai toisella täysin identtisen teoksen, vain tekijänimi vaihdettuna? Voitaisiinko se muokata toiseen muotoon, vaikkapa elokuvaksi tai näytelmäksi tekijältä lupaa kysymättä?

Jos kulttuurituotteisiin kuten kirjallisiin teoksiin ei ole tekijänoikeutta kenelläkään, edes kirjoittajalla, tämä tarkoittaisi käytännössä sitä että myös suuret kustannustalot voisivat vapaasti hyödyntää sekä julkaistuja teoksia että saamiaan käsikirjoituksia, muunnella niitä tai vaikkapa julkaista ne kustannustoimittajan nimissä. Taiteilijapalkka ei paljon auta, sillä suurin osa esimerkiksi Kirjailijaliiton kuudestasadasta jäsenestä tekee jotain muuta työtä, eikä siis ole päätoimisia kirjailijoita.

Piraattipuolue on oikeutusti kantanut huolta pitkistä tekijänoikeuksista, jotka estävät loppuunmyytyjen teoksten kustantamisen uudelleen jossakin pienkustantamossa. Huoli on aiheellinen. Olen kuitenkin hiukan skeptinen tämän kauniin ajatuksen suhteen. Uudelleen kustantamisen oikeutta ei voine rajata kustantomon koon mukaan, ja isoilla pelureilla on huomattavasti enemmän muskeleita etsiä ja kustantaa teoksia valmiilta markkinoilta.

"Kevään erikoisimmat kirjat"

Tänään esitetty Ylen Kirjakerho ruoti Raimo Pesosen Erityisosaajat sekä juuri ilmestyneen Lykantropian. Kirjani oli kaupoissa lauantaina, joten melkoisen nopeaa toimintaa Yleltä.
Sekä ohjelman tekijä Seppo Puttonen että keskustelijat Lasse Koskela ja Johanna Suominen pitivät Lykantropiaa melkoisen outona tapauksena. Ajankuvaa, siis 30-lukua, pidettiin uskottavana, samoin henkilöitä. Puutun tässä vain yhteen Koskelan kommenttiin: hänen mielestään yhteiskunta ja politiikka pysyivät kaukana, ja Franziska "senkun ajeli Buickilla pitkin Eurooppaa ja pysyi niissä omissa lesbo- ja homopiireissään." Voihan sen toki näinkin nähdä.

Mutta missä yhteiskunta päättyy ja hlbtq-piirit alkavat? Paremminkin yhteiskunta tulee natsi-Saksassa karmit kaulassa ovesta sisään. Yksi homo hakataan henkihieveriin Gestapon kuulusteluissa Prinz-Albrecht-Strassella, toinen viedään työleirille, päähenkilöä leikellään ajan rotu- ja sukupuoliteorioiden mukaisesti ja Etelä-Amerikassa naisia pidetään leireillä synyttämässä uutta orjatyövoimaa. Yhteiskunta ja politiikka tulevat iholle asti. Ja - kuten Goebbels sekä kirjassa että reaalimaailmassakin totesi - saksalaisilla oli yksityiselämä vain nukkuessaan. Tanssiminen samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa on natsi-Saksan lakien mukaan kielletty. Onko kiellon rikkominen, vaikka vain suljettujen ovien takana, yksityiselämää vai politiikkaa?

Tekisi mieleni heittää kehiin vanha slogan 'Henkilökohtainen on poliittista.' Onneksi minulla on mahdollisuus puhua Ylessä aivan omallakin äänelläni.

Vasemmisto etsii työtä?

General Intellectin kirjoittama pamfletti Vasemmisto etsii työtä herätti suorastaan hilpeyttä: nyt ne vasurit saa korvilleen ja syystä. Näin siksi, että vasemmiston keskustelunavaukset ovat lähinnä hampaatonta pullamössöhumanismia.

GI vaatii työläisten, ei työpaikkojen puolustamista. Vasemmistolaisen toiminnan on perustuttava työn ja tuottavuuden analysiin, eli sen kartoittamiseen, miten arvo ja varallisuus syntyvät. GI:n mukaan määrämittainen työaika eikä palkkatyö enää ole ainoa, saati tärkein tuotannn alue. Ihmisten ominaisuudet, taidot ja suhteet ovat oleellisempia tuotannontekijöitä kuin koulutuksessa hankittu ammatti.

Parissa kohtaa GI puuttuu glbtq-väen duuneihin. Esimerkkinä on homokampaaja, joka haluaa asua suurkaupungissa eikä maalla ja on tästä syystä joustavaa työvoimaa ja sietää esimerkiksi Helsingin sikamaisia asuntojen hintoja. Yksilön erityisominaisuudet luonnollistetaan aivan samoin kuin naisia pidetään sopivimpina hoiva-ammatteihin. "Luonnollisista" ominaisuuksista ei tarvitse maksaa. GI:n toinen esimerkki on mainostoimistossa työskentelevä "urbaani lesbo, jolle täytyy tuottaa sopivia palveluita ja ´vapaata´ atmosfääriä." Lepakoilla on sen sortin ainutkertaisia kykyjä, joita kommunikaatioalan yritys välttämättä tarvitsee.

Ihmettelin ensin, miksi GI:n esimerkit ovat niin stereotyyppisiä. Eivätkö ne tosiaan pysty parempaan? Mutta toisaalta: eivätkö tällaiset stereotyyppiset ammattilaiset ole niitä, joita kapitalistinen yhteiskunta tarvitsee ja joiden eroavuutta heteronormista se sietää tai jopa rohkaisee. Ei ihme, että esimerkiksi Prideille haetaan sponsoreita kissojen ja koirien kanssa, ja että Pride-marssin yleisime on sateenkaarenkirjavan iloinen, hampaaton ja tylsä kuin karusellissa ajelu. Ainoa särmä parina vuotena on ollut mustapinkkiblokki, jonka sanomiset kuitataan sanoilla murkut, anarkistit, väkivalta, polttopullo, epäsuomalaisuus ja keskusteluhaluttomuus.

Ranneliikkeen keskustelupalstalla joku jopa kaipasi yritysten autoja kulkueeseen. World Out Games sai SAS:n sponsorikseen ja SAS on myös avannut erityiset sivut homomatkailijoille. Kertooko tämä muusta kuin siitä, että taloudesta on tullut politiikkaa ja että perinteisen politiikan keinot ovat lopussa?

Minua on huijattu...

..tosin annoin huijauksen tapahtua aivan tieten tahtoen. Maailma kylässä -festari kuuluu niihin, joilla minulla on tapana käväistä suht säännöllisesti. Pääsääntöisesti muovivessat, jonot, pikaruoka ja jostain kaukaiselta lavalta ynisty musiikki eivät jaksa hirveästi innostaa, ei tällä eikä millään muullakaan festarilla, joten pysyn niiltä yleensä poissa.

Ostin lepattavasta katoksesta Arabesque-nimisen levyn, jonka pakkauksen visuaalinen ilme oli jostain matkailuesitteen ja pesujauhepaketin väliltä. CD:ltä löytyvän hötön nimikkeenä oli lisäksi trendy world tunes. Trendy todellakin: jazzissa huljautettu uikutus ei paria raitaa lukuunottamatta sisältänyt mitään etnistä. Ei arabialaisen musiikin mutkikasta rytmiikaa, ei maqaameja vaan läntisen kapakkakokoonpanon soitantaa, jonka päälle joku sentään oli laulanut arabiaksi. Mitä hittoa tämä kertoo toisen kulttuurin musiikkitraditiosta? Paremminkin sain käteeni dokumentin lännen markkinoiden loputtomasta kyvystä imuroida ala-, ylä- ja toiskulttuuriset traditiot itseensä ja myydä ne eteenpäin tunnistamattomana bulkkina.

Myyjä lykkäsi minulle kylkiäiseksi lätyn, jonka kannessa paistaa kännykän taustakuvaa muistuttava maisema ja pahaenteinen teksti: Mielenrauhaa. Klassista musiikkia rentoutumiseen. En yksinkertaisesti jaksa enää teurastaa tätä ilmiötä...

Vasemmiston muisti ulottuu vuoteen 1968

Vasemmistolinkki järjesti eilen paneelin otsikolla Unohtiko vasemmisto vapauden. Keskustelijoiden lista oli hyvä, joskin puhujat olivat kotoisin niin eri konteksteista että kukin tuntui puhuvan enimmäkseen itsekseen.

Pariisissa toukokuussa 1968 lensivät katukivet ja muutkin käteen sopivat esineet. Politiikka otettiin kirjamellisesti omiin käsiin. En tässä pysty jäljittämään, mihin asti välittömän ja suoran toiminnan historia ulottuu, mutta pitkä se on. Ja tunne siitä, että aivan itse pystyy ilman kokoustamista, poliittista jargonia ja edustuksellisuutta vaikuttamaan asioihin on aivan huikea. Sain siitä jonkinlaisen käsityksen ollessani duunissa HYY:ssä. Hommiini kuului paimentaa tekeillä ollutta yliopiston hallintolakia opiskelijoiden ja työntekijöiden kannalta siedettäväksi. Keinoja olivat muun muassa hallintorakennuksen valtaus ja pistäytyimmepä kutsumatta kylässä noin sadan hengen voimin opetusministeriössäkin. Pysäytimme väkisin opetusministerin auton yms yms. Tätä politiikkaa kuitenkin täydensi lobbaus, ja itseasiassa istuskelu poliittisten avustajien kanssa Kosmoksessa oli HYY:n kannalta kustannustehokkaampaa kuin valtaus ja mielenosoitukset. Ne nimittäin lohkaisiavat budjetista helvetinmoisia siivuja.

Panelin suoran toiminnan spesialistit Dan Koivulaakso ja Akuliina Saarikoski suosittelivat pääasiassa lekaa vallankumouksen työkaluksi. Minua ihmetyttää se, että toistuvasti unohdetaan talouden ja ennenkaikkea teknologian vaikutus ihmisten elämään. Tim Berners-Lee ei käyttänyt lekaa, mutta silti webbi on muuttanut arkielämää ja ihmisten sosiaalisia suhteita enemmän kuin kaikki maailman lekat yhteensä. Leka voi toki olla symbolinen ilmaus: Microsoftin ja muiden jättiläisten valtaa voi jyrsiä avoimen lähdekoodin, kollektiivisen tiedontuotannon ja verkottumisen avulla.

Ikävä kyllä esimerkiksi Britanniassa suunnitellaan kaikkien meilien yms. sähköisen viestinnän tallentamista vuodeksi terrorismin torjunnan nimissä. Se siitä vapaudesta.