Tällä viikolla on rieponut...

V-käyrän nousuun on kaksi syytä: ensin Pentti Oinosen (PerS) epäasialliset puheet eduskunnassa, sitten Riian poliitikkojen päätös kieltää Baltic Pride. Että nämä kehtaavat. Tosin, sekä Oinonen että latvialaiset poliitikot ovat tehneet itsensä naurettaviksi, mitä he olisivatkin ellei kyse olisi ihmisistä joilla on vaaleissa saatu valtuutus tehdä päätöksiä muidenkin puolesta.

Jos en olisi sunnuntaina matkoilla, osallistuisin miekkariin Baltic Priden puolesta.

77 päivää ja edessäni on vuori

Tuon verran on aikaa siihen hetkeen, kun paiskaan repun selkääni Chamonixissa ja suuntaan ylös. Blancin reissun piti toteutua jo viime kesänä, mutta sitä ei järjestetty. Hyvä niin, sillä viime kesänä polven nivelrikko oli pahimmillaan, terveyskeskuksesta siihen ei löytynyt apua enkä ollut pystynyt kehittelemään juoksemisen tilalle muita treenitapoja.

Nyt on toisin. Hiihto, sauvakävely, fillarointi ja seinäkiipeily ja kohtuullinen puntinnosto ovat toimineet niin hyvin että paremmassa kunnossa olen ollut ehkä joskus alta kolmekymppisenä. Toissa syksynä koipi oli siinä kunnossa että kuljin kauppaan palvelulinjan bussilla yhdessä muiden raihnusten kanssa. Nyt sentään pystyn juoksemaankin jonkin verran. Tämän hetken projekti on paitsi viimeinen viilaus kestävyysominaisuuksiin, myös muutaman kilon pudotus painossa.

Jes. Heinäkuussa olen laiha kuin piippurassi ja tuuli pyyhkäisee minut kivikkoon joltain sopivalta harjanteelta....

Tekijänoikeus ja kuluttajan oikeus

Sanoma Oy on käynyt hanakasti free lancereiden kimppuun vaatimalla itselleen kaikki oikeudet ostamiinsa juttuihin ja valokuviin. Alma Median lehdet tekivät saman jo aiemmin, mutta siitä ei vielä meteliä noussut. Näyttää siltä, että mitä suurempi merkitys immateriaalinen tuotannolla on yhteiskunnassa, sitä hanakammin kustantajat ja kuluttajat käyvät teosten kimppuun. Tekisi mieli sanoa, että sekä yritykset että piraatit, Vasemmistonuorten tuella, käyvät nylkemään lisäarvoa kulttuurin työläisten selkänahasta.

Mitä tulee tekijänoikeuksiin, de facto Vasemmistonuoret näyttää eksyneen samaan rintamaan suurten mediatalojen kanssa. Jussi Saramo kirjoittaa US-blogissaan Pirate Bay -tuomiosta pitäen niitä kohtuuttomina. Myöhemmässä kommentissaan Saramo lainaa Vasemmistonuorten ohjelmaa, jossa yhtäältä todetaan kulttuurin kuuluvan kaikille ja että tietoon tulisi olla vapaa pääsy. Kannatan. Lisäyksenä todetaan myös, että taiteiijoiden kulttuurityöläisten on saatava tarvittava toimeentulo ja sosiaaliturva; sekin hyvin kannatettava ajatus.

Mutta sitten: "Omistusoikeuksia tietoon ja kulttuuriteoksiin ei tulisi missään vaiheessa antaa yrityksille vaan korkeintaan taiteilijoille ja tiedon tuottajille, ja heillekin rajoitetusti." Olisi kiinnostavaa saada tietää, mitä nämä rajoitukset ovat, sillä nykyinenkään laki ei suojaa aihetta, ideaa, juonta tai tietosisältöä. Esimerkiksi se tieto, joka Lykantropiassa on vaikkapa GLBTQ-väen asemasta natsi-Saksassa on jo nyt vapaasti jaettavissa edelleen. Sitä voi myös vapaasti käyttää toisten, uusien teosten pohjana. Haluaako Vasemmistonuoriso mahdollistaa plagioinnin siten, joku voisi julkaista tavalla tai toisella täysin identtisen teoksen, vain tekijänimi vaihdettuna? Voitaisiinko se muokata toiseen muotoon, vaikkapa elokuvaksi tai näytelmäksi tekijältä lupaa kysymättä?

Jos kulttuurituotteisiin kuten kirjallisiin teoksiin ei ole tekijänoikeutta kenelläkään, edes kirjoittajalla, tämä tarkoittaisi käytännössä sitä että myös suuret kustannustalot voisivat vapaasti hyödyntää sekä julkaistuja teoksia että saamiaan käsikirjoituksia, muunnella niitä tai vaikkapa julkaista ne kustannustoimittajan nimissä. Taiteilijapalkka ei paljon auta, sillä suurin osa esimerkiksi Kirjailijaliiton kuudestasadasta jäsenestä tekee jotain muuta työtä, eikä siis ole päätoimisia kirjailijoita.

Piraattipuolue on oikeutusti kantanut huolta pitkistä tekijänoikeuksista, jotka estävät loppuunmyytyjen teoksten kustantamisen uudelleen jossakin pienkustantamossa. Huoli on aiheellinen. Olen kuitenkin hiukan skeptinen tämän kauniin ajatuksen suhteen. Uudelleen kustantamisen oikeutta ei voine rajata kustantomon koon mukaan, ja isoilla pelureilla on huomattavasti enemmän muskeleita etsiä ja kustantaa teoksia valmiilta markkinoilta.

"Kevään erikoisimmat kirjat"

Tänään esitetty Ylen Kirjakerho ruoti Raimo Pesosen Erityisosaajat sekä juuri ilmestyneen Lykantropian. Kirjani oli kaupoissa lauantaina, joten melkoisen nopeaa toimintaa Yleltä.
Sekä ohjelman tekijä Seppo Puttonen että keskustelijat Lasse Koskela ja Johanna Suominen pitivät Lykantropiaa melkoisen outona tapauksena. Ajankuvaa, siis 30-lukua, pidettiin uskottavana, samoin henkilöitä. Puutun tässä vain yhteen Koskelan kommenttiin: hänen mielestään yhteiskunta ja politiikka pysyivät kaukana, ja Franziska "senkun ajeli Buickilla pitkin Eurooppaa ja pysyi niissä omissa lesbo- ja homopiireissään." Voihan sen toki näinkin nähdä.

Mutta missä yhteiskunta päättyy ja hlbtq-piirit alkavat? Paremminkin yhteiskunta tulee natsi-Saksassa karmit kaulassa ovesta sisään. Yksi homo hakataan henkihieveriin Gestapon kuulusteluissa Prinz-Albrecht-Strassella, toinen viedään työleirille, päähenkilöä leikellään ajan rotu- ja sukupuoliteorioiden mukaisesti ja Etelä-Amerikassa naisia pidetään leireillä synyttämässä uutta orjatyövoimaa. Yhteiskunta ja politiikka tulevat iholle asti. Ja - kuten Goebbels sekä kirjassa että reaalimaailmassakin totesi - saksalaisilla oli yksityiselämä vain nukkuessaan. Tanssiminen samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa on natsi-Saksan lakien mukaan kielletty. Onko kiellon rikkominen, vaikka vain suljettujen ovien takana, yksityiselämää vai politiikkaa?

Tekisi mieleni heittää kehiin vanha slogan 'Henkilökohtainen on poliittista.' Onneksi minulla on mahdollisuus puhua Ylessä aivan omallakin äänelläni.