sunnuntai 13. huhtikuuta 2008

Hiihdä ja hikoile

Lapinreissun rankin osa matka. Päivän hiihto ahkion kanssa on pikkujuttu verrattuna kuuteentoista tuntiin auton takapenkillä jo senkin vuoksi, että Koilliskairan maisemat ovat kelillä kuin kelillä miellyttävämmät kuin ABC-asemien, ostohelvettien ja motarinvarsien liuta.



Tuntirikerhon ennakkotieto reittasi Nattastenkierron luokkaan "vaativa" jonka tietysti luulin merkitsevän hiihtotunteja. Vaan ei, jo pelkkä yöpyminen talvella telttamajoituksessa tuottaa haasteellisuusefektin. Kilometrit jäivät alle sadan.

Uskomaton kokemus oli hiihtäminen päiväkausia törmäämättä muihin ihmisiin. Lumi, aurinko, tuuli ja pakkasen vaihtelut päivän mittaan olivat ainoa elämistä määrittävät tekijät. Yhtenä aamuna teltassa oli kuusitoista astetta pakkasta. En palellut yhtenäkään yönä, mutta kömpiminen pussista sytyttämään Hikeria oli varsin karaiseva hetki. Valopetroolia polttavalla Hiker Optimuksella talviteltan saa huonelämpötilaan ja ylikin, joten saappaiden huopavuoret ja muut kamat saa mukavasti kuiviksi.

Hiihdin Fischerin teräskanttisilla pitopohjilla ja voin vain lainata V Kuitusta ja toistaa, että suksi oli hyvä. Ennen reissun alkua Fischereitten sopivuutta vaellukseen metsä-Lapissa epäiltiin vahvasti.

Siirtyminen kesälajeihin tuntuu pakkopullalta. Yli puoli vuotta, ja vasta sitten ensimmäiset rinteet etelässä lumetetaan...