maanantai 26. toukokuuta 2008

Minua on huijattu...

..tosin annoin huijauksen tapahtua aivan tieten tahtoen. Maailma kylässä -festari kuuluu niihin, joilla minulla on tapana käväistä suht säännöllisesti. Pääsääntöisesti muovivessat, jonot, pikaruoka ja jostain kaukaiselta lavalta ynisty musiikki eivät jaksa hirveästi innostaa, ei tällä eikä millään muullakaan festarilla, joten pysyn niiltä yleensä poissa.

Ostin lepattavasta katoksesta Arabesque-nimisen levyn, jonka pakkauksen visuaalinen ilme oli jostain matkailuesitteen ja pesujauhepaketin väliltä. CD:ltä löytyvän hötön nimikkeenä oli lisäksi trendy world tunes. Trendy todellakin: jazzissa huljautettu uikutus ei paria raitaa lukuunottamatta sisältänyt mitään etnistä. Ei arabialaisen musiikin mutkikasta rytmiikaa, ei maqaameja vaan läntisen kapakkakokoonpanon soitantaa, jonka päälle joku sentään oli laulanut arabiaksi. Mitä hittoa tämä kertoo toisen kulttuurin musiikkitraditiosta? Paremminkin sain käteeni dokumentin lännen markkinoiden loputtomasta kyvystä imuroida ala-, ylä- ja toiskulttuuriset traditiot itseensä ja myydä ne eteenpäin tunnistamattomana bulkkina.

Myyjä lykkäsi minulle kylkiäiseksi lätyn, jonka kannessa paistaa kännykän taustakuvaa muistuttava maisema ja pahaenteinen teksti: Mielenrauhaa. Klassista musiikkia rentoutumiseen. En yksinkertaisesti jaksa enää teurastaa tätä ilmiötä...

perjantai 23. toukokuuta 2008

Vasemmiston muisti ulottuu vuoteen 1968

Vasemmistolinkki järjesti eilen paneelin otsikolla Unohtiko vasemmisto vapauden. Keskustelijoiden lista oli hyvä, joskin puhujat olivat kotoisin niin eri konteksteista että kukin tuntui puhuvan enimmäkseen itsekseen.

Pariisissa toukokuussa 1968 lensivät katukivet ja muutkin käteen sopivat esineet. Politiikka otettiin kirjamellisesti omiin käsiin. En tässä pysty jäljittämään, mihin asti välittömän ja suoran toiminnan historia ulottuu, mutta pitkä se on. Ja tunne siitä, että aivan itse pystyy ilman kokoustamista, poliittista jargonia ja edustuksellisuutta vaikuttamaan asioihin on aivan huikea. Sain siitä jonkinlaisen käsityksen ollessani duunissa HYY:ssä. Hommiini kuului paimentaa tekeillä ollutta yliopiston hallintolakia opiskelijoiden ja työntekijöiden kannalta siedettäväksi. Keinoja olivat muun muassa hallintorakennuksen valtaus ja pistäytyimmepä kutsumatta kylässä noin sadan hengen voimin opetusministeriössäkin. Pysäytimme väkisin opetusministerin auton yms yms. Tätä politiikkaa kuitenkin täydensi lobbaus, ja itseasiassa istuskelu poliittisten avustajien kanssa Kosmoksessa oli HYY:n kannalta kustannustehokkaampaa kuin valtaus ja mielenosoitukset. Ne nimittäin lohkaisiavat budjetista helvetinmoisia siivuja.

Panelin suoran toiminnan spesialistit Dan Koivulaakso ja Akuliina Saarikoski suosittelivat pääasiassa lekaa vallankumouksen työkaluksi. Minua ihmetyttää se, että toistuvasti unohdetaan talouden ja ennenkaikkea teknologian vaikutus ihmisten elämään. Tim Berners-Lee ei käyttänyt lekaa, mutta silti webbi on muuttanut arkielämää ja ihmisten sosiaalisia suhteita enemmän kuin kaikki maailman lekat yhteensä. Leka voi toki olla symbolinen ilmaus: Microsoftin ja muiden jättiläisten valtaa voi jyrsiä avoimen lähdekoodin, kollektiivisen tiedontuotannon ja verkottumisen avulla.

Ikävä kyllä esimerkiksi Britanniassa suunnitellaan kaikkien meilien yms. sähköisen viestinnän tallentamista vuodeksi terrorismin torjunnan nimissä. Se siitä vapaudesta.

torstai 1. toukokuuta 2008

Vapaa liikuntatila

Koko kevään reistaillut polvi on nyt sen verran kunnossa, että pääsin juoksemaan ensimmäisen keskipitkän lenkin. Talven hiihtämisen ansiosta keuhkot toimivat loistavasti, jalat hiukan kehnommin. Se ei tosin ole ihme muutaman jalkakyykky- ja maastavetotreenin jäljiltä.

Eilen, vapunaattona Helsingissä karnevalisoitiin vapaan kaupunkitilan puolesta. Hyvä niin. Vasemmistoliiton kunnallisvaaliohjelmassa kaavaillaan vaatimusta uusien liikuntapaikkojen rakentamisesta. Toistaiseksi en ole saanut tietooni mitään täsmennyksiä siitä, olisiko vaatimuslistalla curling-halli, hiihtoputki, wellnesscenter vai vanhusten leikkipuisto. Kaikille riittäisi varmaan käyttöä, mutta itseäni viehättää myös vapaa, kevyesti jos ollenkaan rakennettu ei-kaupunkimainen tila, jota voi käyttää niin lenkkiin koiran kanssa, eväsretkeen kuin juoksemiseen ja hiihtoon. Urbaanitiloissa sellaiset lajit kuin parcour ja skeittaus toteuttavat samaa ideaa.

Juoksen usein palautuslenkit, samoin lyhyet nopeat treenit juoksumatolla kuntosalilla. Homma on järjetöntä monelta kannalta katsottuna, mutta kun samalla reissulla voi vetää punttitreenin, ajansäästö on huomattava. Juostessani rakennetussa liikuntapaikassa kulutan ydinvoimamyllyjen tahkoamaa sähköä, maksan salille vitkuttimien käytöstä ja siinä sivussa työllistän osaltani kaikenlaista henkilökuntaa. BKT kasvaa samaa tahtia hapenottokyvyn kanssa. Tähänkö pitäisi pyrkiä? Liikuntatilat kehittyvät pikkuhiljaa samanlaisiksi kuin muukin kaupunkitila: yritysten omistamaksi tilaksi, jossa voi olla ja treenata vain maksua vastaan.

Sinänsä minulla ei ole mitään liikuntayrittäjiä vastaan. Päinvastoin. Yksityiset kuntosalit pesevät yleensä 6-0 uimahallien liikuntatilat. Esimerkiksi Kisahalli, joka rakennuksena on upeaa funkista, on liikuntatilana jokseenkin surkea, ei vähiten onnettomien puku- ja peseytymistilojensa ansiosta. Enemmän kuin uusiorakentamista, Helsingiin kaipaisi vanhojen, hienojen liikuntapaikkojen uudistamista siten, että vanha funkkishenki säilyy ja että ne samalla toimisivat ajanmukaisina liikuntapaikkoina.